dear September

Viimeisestä on jo aikaa ja edelleen tapahtumien paino väsyttää mua henkisesti ja fyysisesti. Pahoittelen hiljaisuutta silti, vaikkei kenenkään mielipiteillä olekaan väliä. Pahoittelen ehkä enemmänkin siksi, koska olen itse tuntenut siitä syyllisyyttä.

Koulu alkoi rytinällä ja olen tavannut uusia, ihania ihmisiä. Koko meidän pieni ryhmä on aivan ihana. Koulun alussa kävin leikkauttamassa hiukset lyhyiksi. Tykkään näistä todella paljon ja on jotenkin niin paljon helpompaa elää hiuksilla, jotka ei saa näyttämään vanhalta ja väsyneeltä, vaikka sitä oikeasti olisinkin.

Löysin tänään Monkista aivan ihanan villatakin, johon rakastuin välittömästi. Ostin myös Kampin K-Kaupasta säilykekurpitsaa, koska en ole aiemmin tajunnut tuollaisen täydellisyyden olemassa oloa. Nyt kurpitsapiiraan valmistaminen tulee olemaan niin paljon helpompaa ja kivuttomampaa.

Olen myös sairastellut paljon viime aikoina ja tänään sain vihdoin diagnoosin ja lääkkeet viime aikaiseen riesaan. Toivottavasti ei tarvitsisi kärsiä näistä enää enempää.

Postissa tuli mun insta-rakkauden Juniper the foxin - paita, jonka tilasin. Paitoja myytiin vain tietyn aikaa ja nyt ne tulevat uusiksi myyntiin. Pääsin myös paitakuvalla Juniperin insta-sivulle. Paras päivä ikinä.

Olen viihtynyt viikonloput Mikkelissä, viime viikonloppua lukuunottamatta. Toissa viikonloppuna vietin Einon kanssa kaksin laatuaikaa ja kävimme lauantaina Jennan, Miran ja Einon kanssa kiipeilemässä ja kuvailemassa Neitvuorella.
Illalla söimme Hese-mättöä ja jumitimme sohvalla, katsoen laatu realitya telkkarista.

Asunnon etsintä jatkuu edelleen.

Viikon pelastus: Bastille:n Wild World - albumi