éalú

Vau, enpä ois ajatellut päiväkotityön olevan niin raskasta, kuin se todellisuudessa on. Tai siis, muotoilen sen näin: en ajatellut olevani näin poikki jokaisen 7h päivän jälkeen. Onneksi syysloma ja Irlannin reissu tulee ensi viikon jälkeen ja saan vähän rauhoitettua kehoa ja mieltä samalla.

Niin tosiaan, aamulla halusin saada kirjoitettua blogiin tekstin matkasta, mutta teksti jäikin lyhyemmäksi, koska tuli kiire lähteä töihin.
Kuitenkin, päätin lähteä yksin viikon reissuun maahan, johon olen aina toivonut pääseväni: Irlantiin. Ostin eilen aamulla liput ja nyt olen odotellut sitä jännityksen tunnetta, mutta taitaa jäädäkin matkaa edeltävään iltaan.
En tiedä vielä mitä tekisin matkalla, mutta ainakin eräs kierros kiinnostaa, josta minulle vinkattiin Facebookissa. Haluan nähdä niitä ihania Irlannin maisemia, joita olen aina haaveillut kuvaavani. Haluan käydä autenttisessa Irlantilaisessa pubissa, tavata uusia ihmisiä, kuvailla paljon, ostaa yhden kirjan matkamuistona, syödä irlantilaisen aamupalan, käydä ulkona, tavata kivoja ihmisiä ja saada mielenrauhaa ja saada vastauksia itseni kanssa.

Olen nyt yrittänyt aikatauluttaa elämääni, mutta olen saanut vain aikaan kamalasti juoksemista paikasta toiseen. Toisaalta kiire pitää elämää jännittävänä.
Sain kirpparilla myytyä hyvin tavaraa ja alan elämään hyvin minimalistisesti. Myin melkein vaatekaapin tyhjäksi, koska halusin päästä eroon vaatteista, joita en käytä tai jotka siellä on pyörineet jo jonkun aikaa oikeaa hetkeä pukea.

Löysin sattumalta vanhaa matkalokia selaillessa Islannin matkalta muistoja, jotka ostin koska ajattelin lähettää niitä kavereille, mutta sain muutaman pidettyä omana muistonakin. Pitäisi palata taas opiskelemaan islantia.